Kurt Vonnegut, Maaton mies

Vanha tuttu, nyt jo vainaa, Vonnegut. Kurtin lyhyet erikoiset.
Sanoivan Vonnegutin huonontuneen, mutta vanhaa tuttua tyyliä se silti on, siis yhtä huonoa tai hyvää kuin aina ;-)
Vonnegut ottaa kantaa ja laukoo, ehkä juuri uutta "Niin se käy" -lausahdusta ei synny mutta monta hyvää kilpailijaa kyllä. Alex-sedän lausahdus esitellään jälleen, minulla oli se jo noin kymmenen vuotta sitten puhelimeni avaustekstinä: "Jos tämä ei ole mukavaa, niin mikä sitten on".
Otanpa muutamia sitaatteja, jotka selittävät tyylin: "Minusta romaanit, jotka jättävät teknologian pois, vääristelevät elämää yhtä paljon kuin viktoriaaninen kirjallisuus, jossa seksillä ei ollut mitään sijaa." Kenties tämä lämmittää insinöörin mieltä, mutta saa myös mietteliääksi. Tämä rinnastus.
"Ja minä toivon todella, että Amerikka keksisi pitemmällä aikavälillä jonkin keinon, jonka avulla kaikille kansalaisille voitaisiin tarjota suurperhe - mittava ihmisjoukko, jonka puoleen kääntyä silloin kun tulee avuntarvis." Hilary Clinton muotoili muistaakseni tämän ajatuksen lapsen kasvattamisesta: "siihen tarvitaan kylä".
Paljastuu merkittäviä asioita kuten, että Vonnegut oli saabisti, ja että Huckleberry Finn on maailman ensimmäinen koneella kirjoitettu romaani.
Isoon Kysymykseen "Mistä elämässä oikein on kyse?" yksi Vonnegutin seitsemästä lapsesta - osa kuolleen sisaren orpolapsia - vastaa: "Isä, olemme täällä jotta auttaisimme toisiamme selviämään tästä jutusta, mikä se mahtaa ollakin." Kyllä näissä lauseissa kuuluu vanhan ja raihnaisen Vonnegutin nahkojen sisältä sitä nuorta ja nuoruudesta tuttua Vonnegutia. Hän vain ottaa selkeämmin - vai huomaanko sen vain nyt selkeämmin - kantaa, eikä todellakaan edusta uskonnollista äärioikeistoa. Hautakirjoituksekseen Vonnegut haluaa - mikäli joskus sattuisi kuolemaan - tekstin "Ainoa todiste jonka tarvitsi jumalan olemassaolosta oli musiikki". Sattui, tiedämme sen nyt.
Tämä ehkä on paras, tosin jo Kissan kehdosta tuttu: "Yllättävät matkaehdotukset ovat Jumalan tanssitunteja." - Bokonon

Kimmo Taskinen, Korpin nenä

Tarinoita pohjolasta, kuvitettua Huovista, Haanpäätä, Kiantoa, Jari Tervoa ja muita klassikoita. Hienoa kuvitusta!

Viivi Hyvönen, Apina ja Uusikuu

Uuden ajan Raymond Chandleriä. Luin pätkissä ja keskityin huonosti, joten juoni jäi sekavaksi mutta tunnelma oli kuin Chandlerillä tai sitten Timo Mäkelän Kalliokadun bluesissa. Kaatopaikkaromantiikkaa. Ja ripaus Sofian maailmaa Haitekstillä höystettynä. Scifiksi tai muuksi fantasiaksi kai tämä luokitellaan.

Ilkka Malmberg, Tuntemattomat sotilaat

Toisen tai kolmannen kerran jo luin nämä henkilökuvaukset kun kirja sattui Kansallisteatterin esityksen jälkeen tuoreeltaan käteen. Malmberg vakuuttaa kirjoitti hän sitten seitsemästä veljeksestä tai mistä tahansa. Tuntematon syvenee ja tulee tutuksi.