Bear Heart, Äitini tuuli

Intiaanitietäjän elämä ja opetukset
Luonnollisia elämänviisauksia ja yliluonnollisia "poppamiesjuttuja" sisältävä kirja on sopivaa vastapainoa maalliselle realismille kuten aiemmin tutustumani ateisti Dawkins. Olen iloinen aina kun pystyn karistamaan yltäni totisen realismin viitan - mieluummin otan ylleni maagisen realismin a la Garcia-Margues. No realismiin on syytä palata aika ajoin että mystiikka säilyisi vaikuttavampana.
Mutta poimiakseni jotakin konkreettista intiaanitietäjän esityksestä mainitsen seremonian Pyhän Kansan Teltta, joka tunnetaan myös nimellä "hikimaja". Kyseessä on puhdistautumisseremonia, jossa kuumenneuja kiviä kannetaan telttaan, kiville kaadetaan vettä niin että syntyy höyryä ja lämmössä hikoillaan ruumiin myrkyt ulos. "Se on paikka, jossa puhutaan Luojan kanssa."
Hyvältä kuulostava idea. Tekisi mieleni kokeilla joskus tuollaista hikitelttaa. Vaikkapa lauantai-iltaisin.
Kun nuoremmalta polvelta kysyy onko saunaan menijöitä, saa joskus vastaukseksi, että kävin jo suihkussa. Siinä taas puhutaan toistemme sivu. Suihkussa pestään ruumis, saunassa puhdistuu sielu. Vähän sama kuin kaataisi kahviin maitoa vain jäähdyttääkseen sen, samalla muuttaa sen maun ei-kahviksi. No, tämä esimerkki ei ollut kovin onnistunut.
Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, jos heittää onnistuu heittämään ennekkoluulot mäkeen ennen lukemistaan.

Steven Hall, Haiteksti

Sarjassamme "Omituiset". Vaikuttavinta, hämmentävintä, yllättävintä mitä koskaan olen lukenut Suurten apinoiden, Kun aasintamma näki herran enkelin, Moskova-Petuskin ja parin muun opuksen kanssa. Käsitteellisten kalojen kanssa kamppailua.
Lainaus on valittu vain viehättävyytensä perusteella.

Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä, Eric. On niitä, jotka tajuavat oikopäätä että tarina suuresta vedenpaisumuksesta ja tarina Baabelin tornista ovat sama kertomus, ja sitten on niitä, jotka eivät tajua.

En ole varma tajusinko tuon oikopäätä, mutta tämä seuraava ei ole kirjasta:

On 10 tyyppiä ihmisiä, niitä jotka ymmärtävät binäärilukuja, ja niitä jotka eivät.

En ole varma kummasta lainauksesta pidän enemmän.
Miten tästä kirjasta voi tehdä elokuvan? Jaa, ehkä helpommin kuin arvaankaan, mutta mitä se tekee mielikuvitukselle.

Ilkka Remes, Pahan perimä

Ilkka Remes on kuin karkkipussi, kun sen saa käsiinsä, tulee se ahmittua melkein kerralla. Ravintoarvoltaankin sama. Ja viihdyttävyydeltään.
Remestä olen jo tälle vuodelle ruotinut tarpeeksi, mitään uutta sanottavaa tästä ei ole.

Kari Enqvist, Valo ja varjo

Enqvistin lyhyet jutustelut tempaavat mukaansa. Fyysikko jaksaa haastaa teologit usein, mutta ei se ole kuitenkaan se keskeinen viesti. Eihän?

Erkki Saarela, Perhoshiiruli

Erkki Saarelan monologiteatteria näin ensimmäisen kerran yli 25 vuotta sitten. Nyt Perhoshiirulin kaverina oli 1982 alkaneesta Mysteerio Buffon esityksistä tuttu Paavi Bonifacius. Äijä hallitsee ilmeensä, eleensä, äänensä, esiintymisensä, yleisönsä.

Heikki Turunen, Pohjoinen ulottuvuus

Aika hapokasta. Vaikein Turunen, joku sanoisi että huonoin. Pidättelemätöntä, hurjaa. Sen pahempi todellisuudelle...
Teloituskohtauksessa mennään lähes kansalaissodan tunnelmiin, muissa tapahtumissa Hurja joukko jää toiseksi, sanallisissa ryöpytyksissä ja lähimmäisenrakkaudessa Pulmuset tai Ettore Scolan Rumat, ilkeät ja likaiset kalpenevat..
Aika naturalistista.
...
Jälkikäteen mietin, että lähestyin kirjaa väärien odotusten vallassa, väärän tyylilajin vankina. Tästä pitäisi tehdä elokuva, mutta tällä kertaa ohjaajaksi emme valitsekaan Markku Pölöstä. Vaikka kyllä Pölönenkin moneen taipuu, esimerkkina Emmauksen tie. Avainkohtaukset olkoot - varokaa, sillä nyt tulee juonipaljastuksia - paitsi tietenkin eu-luvattomien lehmien ja lampaiden joukkoteurastus, myös Miman ja pastorin raaka "viimeinen suudelma" sekä tietenkin muutama jokseenkin luonnollinen vaikkakin dramaattinen kuolemantapauspari. Näiden varaan se on rakennettava ja muu olkoon vain tätä tukevaa täytettä. Ohjaajaksi harkitsin hetken Tarantinoa, mutta kenties Oliver Stone Natural Born Killers ansiollaan kuitenkin pääsisi ykköseksi. Urbaanimman version ohjaajaksi voisi harkita myös samanhenkisen leffan Baise-moi (suom. Pane mua) ohjaajia. Ehkä annamme homman Oliverille ja käytämme vanhaa tuttua elokuvan nimeä, tosin suomennettuna: Luomutappajat.